keskiviikko 21. elokuuta 2013

Atte Arvostaa p.3- Marvel 1985

Marvelin sarjakuvat ovat aina olleet minulle hyvin tärkeitä. Ensimmäiset supersankari-sarjakuvat jotka luin olivat Hämähäkkimies ja Ryhmä-X. DC tarjosi myöhemmin hyvin erillaista, ehkä jollain tavalla yksinkertaisempaa maailmaa. Mutta Marvelin sarjakuvat ovat minulle aina eskapismia parhaimmillaan. Tämä kyseinen albumi eroaa kuitenkin merkittävästi tavallisista sarjoista. Mark Millar ja Tommy Lee Edwards esittävät:



Marvel 1985 tarttui mukaani Helsingin sarjakuvafestivaaleilta kaksi vuotta sitten. Sen alkusanat saivat minut ostamaan sen idean aivan kuten Millar sai Edwardsin:

"In 1961, Stan Lee and Jack Kirby created the Marvel Universe. Or so they thought...."

Sarjassa kerrotaan nuoresta pojasta, Toby Goodmanista, joka pitkän tauon jälkeen alkoi taas lukemaan sarjakuvia. Marvelin sarjakuvia, jos ollaan tarkkoja. On vuosi 1985, ja paikka on meidän maailmamme. Tobyn vanhemmat ovat eronneet, ja tämän takia hän pakeni tosielämän ongelmia sarjakuviin. Äiti vei poikansa psykiatrille, ja ohjeena oli vähentää lukemista, syynä eskapismi. Äiti on jo mennyt uudelleen naimisiin rikkaan juristin kanssa, kun taas isä Jerry tuhlaa aikaansa ja kykyjään löhötessä kotona. Toby käy isänsä vanhan lapsuudentoverin kotitalolla, ja näkee kartanon ikkunassa hahmon, joka näytti aivan Marvelin arkkikonna Punakallolta. Myöhemmin uutisissa kerrotaan oudosta hiipparista, joka heilui hetken kirkon katolla pukeutuneena Korppikotkaksi. Toby uskoo talon liittyvän jotenkin tapahtumiin, ja päättää palata. Paikan päällä onkin enemmän jengiä, ja lopulta se mitä Toby pelkäsi on tosiasia.



Sarjan piirrostyyli on erinomaista. Se on realistista, synkkää ja se sopii loistavasti. Taidetyyli muuttuu välillä, luoden mainion illuusion todellisuuden ja tarinan välillä. Piirtäjä on myös kopioinut joitain vanhoja klassisia sarjakuvien kansia. Tarina toimii mahtavasti. Dialogi on sujuvaa ja miellyttävää ja siitä huokuu 12-vuotiaan lapsen viattomuus (Mikä on Millarilta ihan hyvin, miettien hänen muita tuotoksiaan). Millar saa meissä kaikissa sarjakuvien ystävissä mieleen muistot lapsuudesta, ja toiveesta että supersankarit olisivat aitoja, mutta samalla tuoden esille sen kauhun, mitä sellainen voisi saada aikaan. Sankarit vaativat myös rikollisensa.



Mark Millar tunnetaan sellaisista teoksistaan kuin Ultimates, Kick-Ass ja Wanted. Ultimates on lähinnä elokuvamainen ja Kick-Ass hyperväkivaltaista, kumpikaan ei ole mikään suosikkini. Silti Marvel 1985 on niin hyvä että se nostaa kunniotustani Millaria kohtaan huomattavasti. Arkham Asylum (jota arvostelin ensimmäisenä) on samaa sarjaa. Grant Morrisonin Batman R.I.P ja Final Crisis eivät ole kummoisia, mutta AA on parasta sarjakuvaa ikinä. Käsikirjoittajilla on omat tyylinsä, mutta kun he poikkeavat niistä, lopputulos voi olla joko hirveää tai kuten näiden kahden tapauksessa, parasta sarjakuvaa koskaan.

5/5

Ps. Seuraavaksi yritän arvostella jotain joka EI saa viittä tähteä. Saa ehdottaa! 'Nuff said.

lauantai 3. elokuuta 2013

Becoming the Mask


Ropecon 2013 oli mainio Ropecon kaiken kaikkiaan. Pelasin paljon Pathfinder Societya, kävin parissa ihan mielenkiintoisessa puheohjelmassa, ja ennen kaikkea, vedin puvun niskaani. Ei, en mennyt 'coniin kovat kaulassa vaan hirttolenkki kaulassa. Oli aika kaivaa vanha Variksenpelätti-puku naftaliinista ja mennä pelottelemaan viattomia conikävijöitä. Ja se oli kivaa. Reaktiot, kehut, oudot katseet. Kaikki se on sen arvoista, vaikka hikoilin kuin sika säkki päässä kulkiessani +26c lämmössä. Tämä tottakai herätti uudelleen vanhan innon, ja aloin heti suunnitella tuleviin 'coneihin pukua.

Aniki.Fi:n sivulta löysin iloisia uutisia. DC-sarjakuviin perustuva cosplayryhmä! Olen odottanut tällaista ja hyvin kauan, ja ilmoitin kiinnostukseni. Nyt pitäisi päättää hahmo. Monet hahmot kiinnostivat minua: Kaksinaama, Hullu Hatuntekijä, Kysymys, Arkham City-Arvuuttaja ja Jokeri. Mietin myös hahmoja Batmanin vihollisten ulkopuolelta. Päädyin lopulta kolmeen lopulliseen kilpailijaan. Ylärivin hemmot, Vasemmalta oikealle: Kapteeni Pakkanen, Kapteeni Bumerangi ja Pingviini.

Leonard Snart alias Kapteeni Pakkanen (Captain Cold) on Salaman (Flash) vihollinen, ja häntä pidetään usein Salaman arkkivihollisena yhdessä Dr. Zoomin kanssa. Keksiessään jääaseensa, pikkurikollinen Leonard Snart nousi kuuluisuuteen miehenä, joka hallitsee absoluuttisen nollapisteen. Päinvastoin kuin Mr. Freeze, hänen aseensa ei ammu jäätä, vaan hidastaa atomien liikettä ja jäähdyttää ilmaa. Kylmäkiskoinen, vakava ja ammattimainen, Kapteeni Pakkanen on ammattirikollinen jolla on kovat standardit rikoksia suorittaessaan, ja vaatii niitä seuraajiltaan.

Puku olisi simppeli. Siniset haalarit, valkoiset karvareunukset ja hanskat ynnä kengät. Purppurainen nerf-gun saisi toimia jääpyssynä. Puku tulisi Traconiin, jossa syyskuussa voi vielä olla aika lämmin, ja tuo puku voi muuttua jälleen sulatusuuniksi. Toisaalta, Kapteeni on yksiä äijimpiä jätkiä koko DC-universumissa, joka ei välitä paskaakaan siitä mitä muut ajattelevat hänestä. Asenne ennen kaikkea!

Zombiapokalypsi ei paljon päätä palella.


Kapteeni Pakkanen kokosi ympärilleen joukon samanhenkisiä rikollisia, joiden avulla hän pystyisi tekemään rikoksillaan voittoa Salaman ollessa vastustajana. Heitä kutsutaan nimellä Rogues. Yksi heidän jäsenistään on George "Digger" Harkness alias Kapteeni Bumerangi (Captain Boomerang). Entinen pikkurikollinen Melbournesta, Digger tuli alun perin amerikkaan tullakseen rikkaaksi. Hän sai töitä lelufirman maskottina, mainostaen bumerangeja. Palkka oli tunnetusti maahanmuuttajalla perseestä, joten hän alkoi ryötelemään. Salaman yrittäessä ottaa häntä kiinni, Digger onnistui kolkkaamaan hänet hyvin tähdätyllä bumerangilla. loppu on historiaa. Digger on ärsyttävä, päätään aukova pelkuri, joka on hyvä vain ja ainoastaan yhdessä asiassa-bumerangien heittelyssä tappavalla tehokuudella.

Puku on simppeli, ja kuumalla kelilläkin mukava. PLUS saa kulkea päivän kutsuen itseään Kapteeni Bumerangiksi! Vaikka Bumerangi onkin yksi DC-universumi pahimpia nyrkkeilysäkkejä on hänelläkin joitakin tähtihetkiä!
Ettäs tiedätte.

Bruce Wayne on siviilissä arkkityypi rikkaasta hemmosta, joka ei tee mitään. Batmanina, monet hänen vihollisistaan peilaavat eri aspekteja hänestä. Batman käyttää pelkoa aseenaan-niin tekee myös Variksenpelätti. Batman on ristiretkellä rikoksia vastaan, niin on R'as al-Ghulkin. Ja kuten Bruce Wayne, myös Oswald Chesterfield Cobblebot on rikas vailla päivätyötä- kunnes päätti ryhtyä rikolliseksi. Pingviini on yksi Batmanin tunnetuimpia rikollisia, ja monien aliarvioima pienen kokonsa ja pulleutensa vuoksi. Pingviini on älykäs, kieroutunut rikollisnero joka Batmanin tapaan, piilottelee rikkaan playboyn ulkokuoren alla jotain muuta. Bruce Wayne on kaikkea sitä mitä Pingviini haluaisi olla, vaikkei sitä koskaan myönnä.


Kuin peiliin katsoisi.

Puku perustuisi Tim Burtonin elokuvan Batman Returns-pukuun. Musta pitkä takki, harmaat liivit, pitkät, sekaiset hiukset ja iso silkkipytty. Helpoin näistä puvuista, sillä osa tästä löytyy jo kotoa. Burtonin Pingviini on rikollipomo, mutantti ja pormestariehdokas yhdessä paketissa. Danny deViton asenne on huipussaan, ja on äijän paras roolisuoritus ikinä.

Näistä pitäisi siis päättä. Tracon 8 järjestetään 14-15.9 Tampere-talossa. Kun saan päätöksen tehtyä, niin tänne alkaa sadella kuvia projektin edetessä. Siihen asti, toodles!

Atte T